Kotihoidon työn pieni suuri muutos

Minna Mattila-Aalto

Kotihoidossa käynnistettiin kokeilu. Siinä työhön tehdään pieni muutos. Kokeilussa jokainen työntekijä ottaa käyttöönsä 20 kananmunaa yhdessä vanhusasiakkaidensa kanssa parhaaksi katsomallaan tavalla. Ja sehän sopii nyt, kun usko kananmunan terveysvaikutuksiin on palautettu. Voidaan taas hokea hyvällä mielin: ”Munalla töihin”, kuten entisaikojen tv-mainoksessa.

Vai että pilottikokeilu kananmunalla! Eikö tuo nyt ole puhdasta pelleilyä ja hankaloita kotihoidon työtä?

Tervetuloa epäily! Se on luovuuden perusedellytys. Ennakkoluulosta kumpuavana epäily kuitenkin rajoittaa, vinouttaa ja vääristää käsityksiämme. Kansainvälisellä rauhanpalkinnollakin palkittu Bertolt Brecht kehottaa viisaasti Oppimisen ylistyksessä: Älä usko kuulopuheisiin, ota selvää!

  

Kun valitsemme oppimisen tien, kysymme: Mitä tapahtuu, kun kotihoidon työntekijä lähtee ”munalla töihin”? Mitä hän ajattelee, miten hän toimii, mitä havaintoja tekee, mitä tuntee?

Kananmuna laittaa kysymään. Se haastaa työntekijän vuorovaikutukseen työympäristönsä ja asiakkaan kanssa tavoilla, joita ei ole ennalta määritelty. Kananmuna auttaa työntekijää näkemään työn ja sen edellyttämän vuorovaikutuksen autenttisesti, sellaisena kuin se on.

Koska kananmunan käyttämiselle työssä ei ole ohjesääntöä, työntekijälle itselle jää vapaus ja vastuu toimia, miten parhaaksi katsoo. Kananmuna pakottaa työntekijän kiertämään vanhoja työkäytäntöjä. Se vapauttaa työntekijälle tilan katsoa työtään ja vuorovaikutustaan työympäristössään rutiinien ja sääntöjen tuolla puolen ja avaa mahdollisuuden tulkita työtään toisin.

Kananmuna ravistelee työyhteisöä ja haastaa sen kysymään, miten työssäni toimin, miksi toimin kuten toimin ja miten voisin toimia. Vanhat rutiinit, käsitykset ja tottumukset ovat nimittäin omiaan rajaamaan ja kapeuttamaan ammattilaisen näkökenttää. Siksi työyhteisöt tarvitsevat ulkoisia voimia osoittamaan, mitä niiden tulisi oppia kehittäessään omaa työtään. Kananmuna lisää tietoa kotihoidon työstä ympäristössä, jossa sitä toteutetaan. Samalla kananmuna paljastaa kotihoitotyön käytäntöihin liittyviä merkitysrakenteita.

Kananmunan perimmäinen voima piilee siinä, että se vapauttaa kotihoidon työntekijät ammattilaisuuteensa liittyvästä vallasta. Se lisää työntekijän itseohjautuvuutta. Itseohjautuva työntekijä oppii ja innostuu mittailemaan käsityksiään itsestään ja työympäristöstään. Ammatilliseen sosialisaatioon liittyvästä vallasta vapautuminen on arvostetun amerikkalaisen sosiologin ja aikuiskasvatustietelijän Jack Mezirowin mukaan itseohjautuvuuden kehittymisen ehdoton edellytys. Itseohjautuvuuden lisääntyessä työntekijä muuttuu entistä vapaammaksi näkemään työn kehittämisen mahdollisuudet.

Kanamuna haastaa työntekijän tekemään uudenlaisia valintoja ja etsimään työmotivaationsa ydintä: mitä, miksi ja ketä varten työtäni teen? Itseohjautuva työnyhteisö kysyy jatkuvasti itseltään, mihin työn tekeminen perustuu – mitkä asiat tuottavat hyvää asiakkaille, työntekijöille, työyhteisölle, koko Suomelle?

Kotihoidossa kananmuna kiihdyttää itseohjautuvan työn vallankumousta. Pieneen munaan kätkeytyy suuri sielu. Se voi käynnistää jopa vallankumouksen.

Kirjoittaja on Kuntoutussäätiön erikoistutkija, parviälyttäjä Minna Mattila-Aalto