 |
| Minna Mattila-Aalto |
Kotihoidossa käynnistettiin kokeilu.
Siinä työhön tehdään pieni muutos. Kokeilussa jokainen työntekijä
ottaa käyttöönsä 20 kananmunaa yhdessä vanhusasiakkaidensa kanssa parhaaksi
katsomallaan tavalla. Ja sehän sopii nyt, kun usko kananmunan
terveysvaikutuksiin on palautettu. Voidaan taas hokea hyvällä mielin: ”Munalla
töihin”, kuten entisaikojen tv-mainoksessa.
Vai että pilottikokeilu kananmunalla! Eikö tuo nyt ole puhdasta
pelleilyä ja hankaloita kotihoidon työtä?
Tervetuloa epäily! Se on luovuuden perusedellytys.
Ennakkoluulosta kumpuavana epäily kuitenkin rajoittaa, vinouttaa ja vääristää
käsityksiämme. Kansainvälisellä rauhanpalkinnollakin palkittu Bertolt Brecht
kehottaa viisaasti Oppimisen ylistyksessä: Älä usko kuulopuheisiin, ota selvää!
Kun valitsemme oppimisen tien, kysymme: Mitä tapahtuu, kun
kotihoidon työntekijä lähtee ”munalla töihin”? Mitä hän ajattelee, miten hän toimii,
mitä havaintoja tekee, mitä tuntee?
Kananmuna laittaa kysymään. Se haastaa työntekijän
vuorovaikutukseen työympäristönsä ja asiakkaan kanssa tavoilla, joita ei ole
ennalta määritelty. Kananmuna auttaa työntekijää näkemään työn ja sen
edellyttämän vuorovaikutuksen autenttisesti, sellaisena kuin se on.
Koska kananmunan käyttämiselle työssä ei ole ohjesääntöä,
työntekijälle itselle jää vapaus ja vastuu toimia, miten parhaaksi katsoo. Kananmuna
pakottaa työntekijän kiertämään vanhoja työkäytäntöjä. Se vapauttaa
työntekijälle tilan katsoa työtään ja vuorovaikutustaan työympäristössään
rutiinien ja sääntöjen tuolla puolen ja avaa mahdollisuuden tulkita työtään
toisin.
Kananmuna ravistelee työyhteisöä ja haastaa sen kysymään,
miten työssäni toimin, miksi toimin kuten toimin ja miten voisin toimia. Vanhat
rutiinit, käsitykset ja tottumukset ovat nimittäin omiaan rajaamaan ja
kapeuttamaan ammattilaisen näkökenttää. Siksi työyhteisöt tarvitsevat ulkoisia
voimia osoittamaan, mitä niiden tulisi oppia kehittäessään omaa työtään. Kananmuna
lisää tietoa kotihoidon työstä ympäristössä, jossa sitä toteutetaan. Samalla
kananmuna paljastaa kotihoitotyön käytäntöihin liittyviä merkitysrakenteita.
Kananmunan perimmäinen voima piilee siinä, että se vapauttaa
kotihoidon työntekijät ammattilaisuuteensa liittyvästä vallasta. Se lisää
työntekijän itseohjautuvuutta. Itseohjautuva työntekijä oppii ja innostuu
mittailemaan käsityksiään itsestään ja työympäristöstään. Ammatilliseen
sosialisaatioon liittyvästä vallasta vapautuminen on arvostetun amerikkalaisen
sosiologin ja aikuiskasvatustietelijän Jack Mezirowin mukaan itseohjautuvuuden
kehittymisen ehdoton edellytys. Itseohjautuvuuden lisääntyessä työntekijä
muuttuu entistä vapaammaksi näkemään työn kehittämisen mahdollisuudet.
Kanamuna haastaa työntekijän tekemään uudenlaisia valintoja
ja etsimään työmotivaationsa ydintä: mitä, miksi ja ketä varten työtäni teen?
Itseohjautuva työnyhteisö kysyy jatkuvasti itseltään, mihin työn tekeminen
perustuu – mitkä asiat tuottavat hyvää asiakkaille, työntekijöille,
työyhteisölle, koko Suomelle?
Kotihoidossa kananmuna kiihdyttää itseohjautuvan työn
vallankumousta. Pieneen munaan kätkeytyy suuri sielu. Se voi käynnistää jopa vallankumouksen.
Kirjoittaja on Kuntoutussäätiön erikoistutkija, parviälyttäjä Minna Mattila-Aalto
